Hyvää iltaa, arvon tuoreen blogini lukijat!
Homman nimi on siis seuraava: olen Aku Rantala, vuonna 2008 opintoni aloittanut
tutalainen ja syksyksi 2012/alkuvuodeksi 2013 olen lähdössä Karlsruheen, Saksan
Baden-Württembergiin Erasmus-vaihtoon Karlsruher Institut für Technologie
–yliopistoon (KIT). Koska asiat pitää sanoa sillon kun ne ovat tuoreena mielssä,
päätin kirjoittaa vaihtoajastani matkaraportin sijaan blogin (voipa tosin olla,
että muutamat ystävieni pitämät vaihtoblogit vauhdittivat päätöstäni). Sitä
paitsi kaikki raportithan ovat aina pakkopullaa, eikä niiden lukeminen ole
erityisen innostavaa.
Anyway, kirjoitushetkellä reissun alkuun on
aikaa enää vajaat kolme viikkoa. Lähtövalmistelut ovat sujuneet pääosin
hienosti (kerron kohta tästä lisää), ja enää puuttuu opintolainan takauspäätös
ulkomaanopiskelujen ajalle. Toisin sanoen matkakuume lähentelee jo 40 astetta.
Päällimmäisenä päässä pyörii, mitä vaihdoltani
odotan. Kielitaitoa, kulttuurintuntemusta, rohkeutta siirtyä epämukavuusalueen
ulkopuolelle, avarampaa maailmaa… Vaiko sittenkin elämäni pisintä juhlaputkea?
Juhliminen kuuluu asiaan, mutta tuskin ihan tässä määrin (http://yle.fi/uutiset/erasmus-vaihto_-_opiskelua_vai_humalaista_rallaysta/6266994).
Juhlimistahan se vaihtoaika ainakin
kuulemieni mukaan on, mutta toisaalta haluan ehkä myös muistaa jotain
vaihtoajastani.
Entäs nopat sitten? Moneenko noppaan pitäisi
tähdätä? Tasan 15 ja minimipisteillä, vaiko monta kovatasoista maisterivaiheen
kurssia ja hyvillä arvosanoilla? Minulla ei ole LUT:ssa käytännössä yhtään
kurssia jäljellä, ainoastaan yritykseen tehtävä Toimitusketjun
kehittämisprojekti ja dippatyö. Joku saattaisi kyseenalaistaa vaihtoon
lähtemisen tarkoituksenmukaisuutta tässä vaiheessa opintoja, mutta mitäpäs
sitten. Olen työskennellyt yliopistolla kolme neljästä opiskeluvuodesta, joten
vaihtoon lähtö ei ole ollut edes mahdollista aiemmin. Sitä paitsi koen
ansainneeni puolen vuoden irtioton tavallisesta arjesta neljän vuoden
rutistuksen jälkeen. Tämän pienoisen pohdinnan jälkeen luulen, että odotan
vaihtoajaltani a) henkilökohtaista breikkiä tavalliseen arkeen b) kielitaitoa
ja kulttuurituntemusta ja c) entistä syvempää eurooppalaistumista. Lisäksi
tietenkin haluaisin vaihdon jälkeen lähteä kiertämään vielä joko Kaukoitää tai
Amerikkaa, mutta saapa nähdä riittääkö raha.
Se pohdinnasta. Lähtövalmisteluista on siis
tehty pakkaamista lukuun ottamatta kaikki. Lennot olivat kohtalaisen halvat,
100 € Helsinki-Kööpenhamina-Stuttgart. Buukattu on vain menolento.
Muuttoilmoitus ulkomaille on yhtä helppo tehdä kuin mikä tahansa
muuttoilmoitus, mutta ulkomaan opintotuesta ja lainatakauksesta ei ole vielä
tullut päätöstä. Ylivoimaisesti vaikeinta oli löytää asunto Karlsruhen ajalle.
Laskin lähettäneeni noin 60 kämppähakemusta niin yksityiselle kuin myös
yliopiston asuntoloihin, paikalliseen ylioppilaskuntaan jne. Pakko myöntää,
että olen hieman pettynyt Karlsruhen asuntojärjestelyihin. Kaverini, jotka ovat
seuranneet tuskailuani kämppien kanssa, ovat olleet TODELLA helpottuneita
siitä, että kämppien järjestäminen on heidän omissa vaihtokokemuksissaan
kuulunut paikallisille yliopistoille. Lopulta sitten, noin kuukauden mittaisen
äärimmäisen energiaa vievän hakemusrumban jälkeen pääsin pariin
Skype-haastatteluun, joiden jälkeen minulle heltisi kämppä Schillerstrasselta aivan
ydinkeskustan tuntumasta. Yliopistolle on matkaa 3 km, ”Marktplatzille” 1 km,
ja lähimmälle ratikkapysäkille 20 m. All-in-all, kämpän löytäminen Saksasta on
melkein vaikeampaa kuin kesätyönhaku.
Saksalainen byrokratia on hirvittävää. Vaikka
olutmaa onkin tunnettu asioiden jämptistä hoitamisesta, olivat esimerkiksi
yliopistolle ilmoittautumisen käytännöt lähinnä naurettavat. Hakemukset sentään
voi tehdä yliopiston omassa portaalissa, mutta varmistukset lukukausimaksujen
ja kielikurssien maksamisesta piti lähettää perinteisellä postilla, liittää
mukaan passikuva ja passikopio, sekä täyttää jokin puoliksi saksaa ja puoliksi
huonoa englantia oleva lappunen, jota ei voinut täyttää tietokoneella.
Kummallista, sanoisin, kun kohdeyliopiston pitäisi olla korkealuokkainen
saksalainen teknologiayliopisto. Yhteydenpito Karlsruhesta on kylläkin ollut
aktiivista, ja informaatio on liikkunut tehokkaasti, mitä saksalaisilta voikin
odottaa.
Tässäpä kaikki tältä erää. Ei hätää, jatkossa
kirjoitan kyllä lyhyemmin, ja laitan mukaan kuvia reissun varrelta.
Toivottavasti jaksatte seurata seikkailuani nahkahousujen, dirndlien ja oluen
maassa!
